Friday, 28 August 2015

RAINY DAY PEOPLE

















It's been one of those grey, rainy Fridays,
when you end up lighting candles,
hit up the volume,
& start noticing  the appearance 
of an eclectic sortiment of half-drunk
coffee cups strewn all over the place.
Staring, from the comforts of my dry, warm & quiet home,
 at Deborah Tuberville's series Rainy Day People
with all its glorious grain & scratches,
shot on a muddy dairy farm
somewhere in Massachusetts in 1995.

Today, my heart also skipped an extra beat
shot in the South Downs in England's East Sussex.




x





















Thursday, 27 August 2015

AUGUST NOTES


























































In the heat of the weekend,
I found my way to the green havens of my town,
sprawled on a park bench to read,
as etudes flooded through my ears, 
cooled off under the shadow
of lofty museum ceilings.

During the week,
I've been slaving at my desk,
running around with my calendar,
talking about things with my child
 even adults can't understand.

But beauty everywhere,
when you look close enough.





Viikonlopun paahteessa
hakeuduin vihreille plänteille,
 luin puistonpenkeillä
etydien tulviessa sisään korvista,
jäähdyttelin näyttelyiden viileydessä.

Viikolla taas paahtanut töitä,
juossut kalenterin kanssa,
joutunut keskustelemaan lapsen kanssa asioista,
joita aikuinenkaan ei ymmärrä.

Mutta kauneutta kaikkialla,
kun tarpeeksi katsoo.























Friday, 21 August 2015

TENDER




















It's Friday,
and I'm indulging in
a spot of uninterrupted time
& this tender August light.





























By now, the late summer light has come to its senses
even in the land of the midnight sun -
it knows how to dim down for the evening
for curling up with a book.




Perjantaina herkuttelen 
omalla ajalla
elokuun hellivällä valolla,
joka ymmärtää kuitenkin 
illalla hämärtyä
kirjan kanssa käpertymistä varten. 















Wednesday, 12 August 2015

LONDON ETERNAL


































Then finally there was London,
and all that it entails.
Like walking for miles on end
& whiling away in a park -



































& rekindling an old love affair.


(I'm sure I'm not the only one
who thinks you can love a city
like you can love a person.
We've had our ups & downs,
but this is strong.) 













Sokerina pohjalla oli Lontoo
ja kaikki se, 
mikä sen kanssa menee käsi kädessä
- kilometrikaupalla kävely,
hengähdyshetket puistossa
& vanhan romanssin lämmittely. 

En taida olla ainoa,
jonka mielestä kaupunkia 
voi rakastaa niinkuin ihmistä.
Meillä on ollut ylä- ja alamäkiä,
mutta tämä ei hellitä.














Sunday, 9 August 2015

MY HEART SAYS YES


















































The heart-warming joy of -

driving down winding country lanes arched with trees,
listening to Radio 4
(Gardeners' Question Time is just perfect),

lunch at a hushed country pub,

a dog going wild on rolling hills,

vintage shops
(like A G Hendy pictured here
another Hastings gem),

ivy that clings to everything
from stone walls to tree trunks. 


Just some of those English things
I'd stuff in my suitcase
in a jiffy. 



Sydäntä sykähdyttäviä: 


ajelu kiemurtelevilla pikkuteillä 
puiden muodostamien holvikaarten alla, 

lounas hämärässä maalaispubissa,

nummien korkeuksissa 
ilakoiva koira,

vintage-kaupat
(kuten kuvassa näkyvä A G Hendy
toinen Hastingsin helmi),

muratti, joka peittää kaiken
kivimuureista  puunrunkoihin. 



Ihan vaan muutama sellainen juttu,
jonka tunkisin matkalaukkuuni oitis.




                        









Saturday, 8 August 2015

CORNWALL
















Country roads transported us from the south coast of England
to the west country

- Cornwall,

a place I've longed to see for myself
for so many years.


The St Ives of Virginia Woolf's summers,
(This time cold & rainy,
with floods of tourists & surfers.
But the same streets, the same lighthouse,
the same sea.)













St Michael's Mount
and July sunsets,
















Quaint fishing villages, 
like Mousehole here,

(Don't you just love that name?!
Although I was a little disappointed 
(and embarrassed)
to discover it's actually pronounced "mowzel".)


It's also home to photographer Paul Massey's
lovely hope mousehole.




















Tintagel in northern Cornwall
with its rugged cliffs,
 green blanket of grass,
turquoise sea,
stuff of Arthurian legends.



















Rugged, wild, dreamy Cornwall.
I know I'll be back one day.




Vierailu Cornwalliin oli minulle
 monen vuoden unelmoinnin täyttymys.
Näissä vilahtaa St Ives,
jossa Virginia Woolf vietti nuoruuden kesiään,
B&B:tämme lähellä sijaitseva
St Michael's Mount,
kalastajakylä Mousehole,
(jossa myös valokuvaaja Paul Masseyn
hope mousehole sijaitsee),
alimmissa Tintagelin
vaikuttavat maisemat,
jossa legendan mukaan
Kuningas Arthur sai alkunsa. 


















Thursday, 6 August 2015

SOVEREIGN SEA


















We leave behind grey Nordic skies
to find ourselves on the shores 
of a diamond-tipped sea
along the south coast of England.
One moment the water is clustered in silver,
the next mellowing down to a turquoise,
as if someone had covered it with a gigantic velvet blanket.










We spend time with family
over fish&chips by the sea (as you do),
cousins re-bonding,
as they look for treasures on the beach
and have a game of cricket
in grandma's garden. 












In the evening, the air stills,
the sounds of passers-by
and shrieks of seagulls
distancing to a faint blur.

The waves take centre stage,
as they crash against barriers,
white foam encircling our feet.

I fill every atom of my soul.






















(Before and after our trip,
Keane has been playing full blast. 
This one filmed on the shoreline of 
their hometown Bexhill-on-Sea,
one of the stretches 
where we filled our pockets 
with stones and clam shells.)














Taakse jää harmaa pohjoinen taivas,
edessä timanteissa välkehtivä meri
Englannin etelärannikolla. 
Ensin aallot hohtavat hopeaa
kunnes joku on levittänyt niiden päälle
 turkoosinvihreän samettipeiton. 


Vietämme aikaa sukulaisten kanssa,
syödään pakolliset paperiin käärityt
fish&chipsit meren rannalla,
kuten tapaan kuuluu. 
Serkukset etsivät aarteita rannalta
ja pelaavat mummin puutarhassa krikettiä.
Heillä on jo se sellainen selittämätön yhteys,
joka jatkuu siitä, mihin viimeksi jäi.

Illalla ilma ei värähdä,
ohikulkijoiden äänet
ja lokkien huudot vaimenevat. 
Aallot loistavat pääosassa,
ne hyökyvät yli rantavallien,
valkoinen vaahto ympäröi
 meidät ihmettelijöiden jalat.

Täytän sieluni jokaisen sopukan.


(Olen huudattanut Keanea 
ennen ja jälkeen matkan,
joiden kotikaupungissa 
Bexhill-on-Seassa
on linkkaamani video kuvattu. 
Sielläkin täytettiin taskut
kivillä ja simpukoilla.)
























LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...